Alex:in tarinoita

[Sirppa]

Filippa's Allan

Alex:sin oma hoitopäivyri johon kirjoittavat vain ja ainoastaan Hoitaja sekä minä koska Alex on minun yksityinen.

Kuva tulee...

---

[Sirppa]

Kovaa Treeniä

Keinahtelin ruskean ponini liikkeiden tahdissa, pilvisessä säässä. Alex:in liikkeissä oli vireisyyttä, johtuen parista esteestä maneesissa. Maneesissa käveli myös Husa ja Tartsa. Tartsa oli saapunut Husan kanssa Pt Sirppiin pari viikkoa sitten ja on nähtävästi kotiutunut hyvin. Pyörittelin Alex:sille pari volttia, ihan vain taivuteltavaksi. Ori pureskeli kuolaimia ja askelsi hermostuneesti. Keräsin käteeni ohjat ja maiskautin ruskean ponini liikkeelle. Alex syöksyi raviin ja meinasi kadota altani.
"Rauhassa vaan Alex, ei meillä ole mihinkään kiirettä" Sanoin rauhallisella äänellä ja pyörittelin voltteja jokaisille sivuille ja kulmiin. Pikku hiljaa Alex rentoutui, askeleista tuli joustavampia ja rennonpia.

Käänsin Alex:in koko rata leikkaalle, B-H. Kääntelin voltteja tässäkin suunnassa ja annoin ponilleni hiukan pidempää ohjaa, en tiedä miksi. Keräsin taas ohjat ja istuin harjoitus raviin. Maneesin katsomoon saapui 4 tyttöä, kamerat kädessä. Ravasin tyttöjen eteen ja sanoin:
"Hei tytöt! Voisiko teistä 2 tulla laittamaan minulle este rataa, korkeudelta 60cm?" Kysyin hymyillen tytöiltä ja punatukkainen tyttö sekä ruskeatukkainen tyttö tulivat. Istuin Alex:in pehmeässä ravissa ja nostin laukan. Laukka muistutti kylläkin kiitolaukkaa.
"Prrrr, raaaauha poniseni, raaaaauha" Sanoin rauhoittavasti ja pidätin poniani.
"Onko jo valmista?" Kysyin tytöiltä ja sain vastaukseksi nyökkäyksen.

Käänsin Alex:sin kohti vihreää pystyä ja askeleet kiihtyivät. Tytöt räpsäsivät kuvan kun liidin Alex:sin kanssa esteen yli. Käänsin Alex:sin kohti toista vihreää pystyä. Alex kiihdytti askeliaan mutta väitin vastaan, nyt ei mennä kuin tuli hännän alla. Kiitolaukka muuttui laukaksi ja menimme hallitusti esteen yli. Uralla pidätin Alex:sin käyntiin.
"Hyvä poika" Kiitin poniani.
"Voitteko tehdä sarjan? Ja nostaisitteko esteet 70cm?"Kysyin ja kävelin uraa pitkin. Hyviä hyppyjä.
"Moi Sirppa!" Tartsa huudahti ja ravasi Husan kanssa viereeni.
"Kas, moi"
"Mahtava vauhti teillä" Tartsa sanoi ja hymyili.
"Aivan"
"Voisinko harjoitella Husan kanssa myös, nyt?"
"Tottahan toki" Vastasin ja nostin ravin.
Käänsin vauhtia pursuavan orin kohti 70cm estettä. Yksi, kaksi, kolme ja yli. Alex ei edes hionnut. Vaihdoin laukan ja käänsin katseeni sarjalle. Yksi, kaksi, kolme, Yli, yksi, kaksi, Yli!
"Mahtavaa Alex!" Kehuin poniani ja rapsuttelin tätä. Tartsa hyppäsi Husan kanssa 60cm esteen.

Tytöt nostivat minulle esteen korkeudeksi 80cm. Tartsa hyppäsi Husan kanssa onnistuneesti 70cm joten molemmat hyppäämme 80cm. Minä ja Alex aloitimme. Nostin laukan, laukka oli hyvä tempoista ja pyörivää. Tytöt nappasivat kuvia. Laskin askeleita mielessäni, Yksi, kaksi, kolme, YLI! Ei edes hipaisua. Jatkoin matkaa 70cm punaiselle sarjalle joka oli nyt yhden laukan väli. Alex pomppi esteet leikiten ja kiitin hyper super paljon poniani.
"JES! Noin sitä pitää Alex!" Kehuskelin ylpeänä poniani.
Tartsa laukkasi jo estettä päin. Husa ponnisti esteen yli hyvin, eikä kolahtanut. Tartsa jatkoi myös sarjalle jonka Husa pomppi leikiten yli.
"Meillähän on super ponit!" Sanoin ja taputin Alex:sia. Minun omaa rakasta poniani. Alex:sin kaula oli hiukan kostea mutta ei paljoa. Tytöt nostivat esteet 80cm. Nostin laukan ja lisäsin askelia ennen estettä. Alex ei epäröinyt hetkeäkään ja ponnisti esteen yli ilmavaralla. Käänsin ruskean ponini kohti sarjaa. Yli, yks, yli! Ilmavaralla.
"Wow! Sirppa, sun poni hyppää ilmavaralla" Toinen tytöistä sanoi ja näytti kuvaa.
"Oho, totta" Sanoin ja hymyilin tytölle, palkaksi he saavat jotain mukavaa.

Tartsa nosti laukan. Husallakin esteet menivät hyvin. Ajattelin lopettaa tähän.

Sirppa And Alex 1hm (Tartsa+Husa)

[Sirppa]

Alex osallistui Harvin:in estekilpailuhin luokkiin 90cm ja 100cm. Alex voitti luokan 90cm! Alex sijoittui myös hyvin metrin luokassa.

[Sirppa]

---

Maastolenkki

Lumi narisi mustien kenkien alla tasaisesti, tallustellessani kirpeässä ilmassa kohti talliani. Hengitin raskaasti pakkasen menessään jokaisella hengen vedolla keuhkoihin, viileentäen ikävästi. Mustahuivini heittelehti puolelta toiselle, kuin tanssahdellen. Viimein pääsin metsästä ja eteeni aukesi talli. Vain yksi yksinäinen pyörä pyörätelineessä, jäätyneenä kiinni, tahtoen pitää kiinni, kuten minä tahdon mitää kiinni Alex:sista kynsin ja hampain. Tartuin kylmään oven kahvaan ja kiskaisin oven auki. Tallin ihana lämpö tuli vastaan ovella, kun käännyin suoraan Alex:sin karsinalle.

"Moi kulta" Lepertelin rautiaalle orille joka vääjäämättä työnsi silkkistä turpaansa kaltereiden väliin. Avasin karsinan oven ja sujahdin sisään. Alex tunki ruskean turpansa taskuihini, etsien nameja.
"Ehhei, ei tällä kertaa. Ehkäpä myöhemmin, jos olet kilttinä" sanoin katsellessani ponin tummiin silmiin. Rapsuttelin vielä hetken ennen kuin kävelin taukotilaan. Avasin kaappini ja survoin sinne laukkuni.
"Moi Sirppa!" Kuului iloinen ääni takanani, Tartsa.
"Kas Tarsta" Vastasin yhtä iloisesti, ehkä iloisemminkin.
"Muuten Sori, kun en eilen päässyt tallille, mulla oli tonttu asioita ja kännykästä loppui akku ja ja ja..." , Jatkoin.
"Joo, ei se mitään mutta mä aattelin et jos mentäs tänään yhdessä maastoon?"
"JOO! Mennään varustamaan pollet ennen kuin pakkanen kiristyy, ettei ihan jäädytä.." en ehtinyt edes sanoa loppuun kun Tartsa jo riensi alas portaita.

Vartin päästä pihassa seisoi kaksi ratsuponia, Tartsa Lady ja minun Alex. Asetin jalkani jalustimeen ja ponnistin, jalustimet olivat sopivat mittaset joten niitä ei tarvinnut säädellä. Alex:sin korvat kääntyivät tallia päin, juoksu askelia.
"Hei! Oletteko te menossa maastoon?" Sonja kysyi hengästyneenä tallin nurkalta.
"Öö.. Joo"
"Saisinko minäkin tulla mukaan Lisalla? Pliiiiiis"
"Joo joo, mutta pihassa pitää olla kymmenessä minuutissa, muuten me palellutaan" Vastasin ja Sonjasta oli jäljellä enään vauhtii viivat kun tyttö porhalsi nopeasti varustamaan shetlanninponin, tytön uuden hoitsun.

Viiden minuutin päästä kolme ratsukkoa käveli metsän siimekseen, ensimmäisenä Alex toisena Lady ja kolmantena perää pitävä Lisa. Annoin Alex:sin ohjien olla hiukan löysät kun ori käveli itsevarmoin askelin tallin vierestä lähtevän polun lumisella tiellä. Lumi narskui rauhalliseen tahtiin, hiukset lentelivät minne sattuu ja pakkanenkin oli hellittänyt vähän mutta oli kuitenkin pistävä. Kävelyn jälkeeen kahautin käskyn, Ravia. Kolmen ratsukon letka hätkähti raviin, kun ratsastajat nauttivat yhteisestä ajasta ratsujensa kanssa. Istuin syvälle satulaan ja mietin ratsastuksen opettajani neuvoja, miten istuntani pysyy mahdollisimman tiiviinä, maastossakin. Kuusien lumiset oksat sojottivat lumiselle tielle ja lumi pöllysi kun ratsukot kääntyivät maastoeste polulle.
"Käyntiin! Hetken päästä esiin tulee maastoesteitä ja ennen niitä nostetaan laukka, mutta nyt mennään käyntiä hetken!" Kajautin Alex:sin selästä. Tartsa ja Sonja nyökkäsivät mutta samassa tyttöjen puheen sorina alkoi. Alexs alkoi käyttäytymään tyyliin: joko mennään? Joko? Nyt? Pitäis olla jo laukka! NYT?
"Shh.. malta hetki, kun joku päivä tulemme kaksistaan niin sitten laukataan mielin määrin" Kuiskasin ponin korvaan, joka kuin hörähti vastaukseksi.

Siristelin silmiäni, edessä taisi näkyä maastoeste. Katsahdin vielä taakse päin ennen kuin sanoin: "Ensimmäinen maastoeste on 20cm korkea risukasa joten Tartsa, muista näyttää hyvin este vaikka se onkin pieni, mutta sitäkin vaikeampi huomata. Lisa tuntee reitit joten ei syytä huoleen. Ja ravin kautta laukka tai suoraan! Muistakaa pitää muutaman hevosen pitan pitkä väli!" Kevyesti painoin pohkeet orin kylkiin, joka syöksähti nopeaan laukkaan. Kirpeä pakkanen iski vasten kasvoja ja alkoi paleltaa mutta sen unhdin nopeasti, ensimmäinen maastoeste. Alexs ponnisti yli helposti esteen yli. "Tulee 40cm korkea risu ja puu este mutta voi myös mennä polulta oikealle jossa on 20cm korkea puu este!" Kaikki kuitenkin seurasivat Alex:sia ja pian letka olikin pomppinut kaiken kaikkiaan 7 maastoesteen yli.
"Noh, oliko hauskaa?" Kysyin punaposkisilta tytöiltä.
"OLI! Ladykin pomppi innoissaan." Tartsa sanoi ja taputti tammaansa jonka kaula oli kostea.
"Lisan kanssa esteet tuntuivat isommilta mitä olivat" Sonja sanoi hymyillen.
"Mutta eikö täällä ole jotain pidempää ja suurempaa maastoeste rataa?" Tartsa kysyi.
"On täällä, mutta se olisi ollut siitä kahdesta polusta se vasemman puoleinen mutta jos jatkamme tästä eteenpäin vielä noin kilometrin niin tulee risteys josta pääsee 80cm maastoesteradalle, joissa esteet tippuvat."
"Ok"
"Mutta mennään tästä pikkupolusta oiko reittiä tallille niin ei ihan pilkko pimeää ehdi tulla kun unohtui nuo heijastin liivit matkasta." Hymyilin kierosti tytöille ja taputin oria, sinua minä en ikimaailmassa ole vaihtamassa.

Sirppa & Alex